Härkälän kartanon historia
Tervetuloa kauniiseen Härkälän kartanoon. Kartano sijaitsee Somerolla Kirkkojärven rannalla vanhan Hämeen Härkätien puolivälissä. Paikkakunta kuului ennen Hämeeseen ja nykyään on osa Varsinais-Suomea. Härkälä paikkana mainitaan kirjoitettuna ensi kertaa vuonna 1463 ja kartanon monivaiheinen historia alkaa lähteiden mukaan viimeistään 1593.
Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme ostivat huonokuntoisen kartanon 2005. Siitä alkoi kartanorakennusten ja puistoalueiden vaativa entisöinti- ja korjaustyö. Päärakennuksen kunnostustöiden valmistuttua sali kerrallaan päästiin kartano avaamaan yleisölle 2008. Avajaisia juhlittiin vasta kaksi vuotta myöhemmin sen jälkeen kun suuri juhlasali seinä- ja kattomaalauksineen oli valmistunut. Härkälä toimii nykyään suosittuna kulttuurikohteena ja juhlapaikkana ja on myös yksityiskoti.
Kartanon tarina
Ruotsin kuningas Sigismund antoi Härkälän läänityksenä sodassa hyvin ansioituneelle Puotilan herra Anders Larssonille. Hän kuten muutkin Suomen aateliset olivat antaneet uskollisuusvalan Sigismundille. Kartano perustettiin sen aikaisesti strategisesti tärkeälle paikalle. Suomen ensimmäisen maantie, muinainen Hämeen Härkätie kulki alueen halki ja vieressä virtasi Paimionjoki.
Härkälän kylän kaikki asukkaat olivat kuolleet tuhoisaan ruttoon 1580 luvulla. Viimeistään vuonna 1593 kylän talot yhdistettiin kartanoksi, jonka omistajaksi tuli ratsumestari Anders Larson. (Timo Alanen , Amanita 2004, Someron ja Tammelan vanhin asutusnimistö).
Anders Larson ei itse koskaan asunut Härkälässä, mutta kartano pysyi hänestä lähteneen suvun hallussa aina 1700 luvun puoliväliin asti. Hän osallistui Flemingin joukoissa Nuijasotaan Pohjanmaalla. Anders Larssonin joutui vaikeuksiin ollessaan Turun linnan upseerina koska uusi kruunun hallitsija Kaarle-herttua valtasi Turun linnan. Anders Larson vangittiin Ruotsiin, josta hänen onnistui paeta ulkomaille. Jonkin ajan kuluttua Kaarlen noustua kuninkaaksi Anders Larson sai anteeksi ja takaisin omistusoikeuden kaikkeen omaisuuteensa. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin Viipurin linnan varapäälliköksi ja vuonna 1603 koko Suomen jalkaväen sotapäälliköksi. Sotaeverstiksi ylennetty Anders Larson oli merkittävä henkilö myös puolustaessaan Viroa Ruotsin kuninkaan käskynhaltijana vihollista vastaan.
Seuraavaksi Härkälän omistajaksi tuli Anders Larsonin sodassa kuolleen pojan ratsumestari Lars Andersonin leski Margareta Munck ja tämän toinen mies eversti Kristoffer Assersson Mannersköld. Sen jälkeen omistajuus siirtyi Margareta Munckin tyttärentyttären Margareta De la Motten miehelle varapresidentti, vapaaherra Gustaf Grassille ja tämän tyttärelle Margareta Grassille. Hän vuorostaan avioitui Asessori Claes Jägerhorn af Spurilan kanssa. Jägerhornit olivat lapsettomia, ja leskeksi jäänyt Margaretha Jägerhorn jäi kartanon haltijaksi vuoteen 1729 saakka.
Margareta Grass oli ilmeisesti jossain vaiheessa siirtänyt asukasoikeutensa sisarelleen Jurvalan emäntä Helena Kristina Gyldensolpelle (o.s. Grass). Helena Gyldensolpe puolestaan ollessaan isonvihan aikaan paossa Ruotsissa kuten muutkin somerolaiset kartanon omistajat, oli luovuttanut oikeutensa tyttärelleen Helena Gustaviana Krakaulle (o.s. Gyldenstolpe) ja tämän puolisolle luutnantti Daniel Krakaulle, joka ei ilmeisesti pystynyt huolehtimaan kartanon asioista viimeisinä vuosinaan. Tuomiokirjojen merkintöjen mukaan Härkälää oli hallinnut jo isonvihan päättymisestä 1721 lähtien rouva Helena Krakau. Hän kuoli 1747, jolloin hänen perillisensä mainitaan Härkälän omistajina. Perilliset, joista varsinkin vänrikki Carl Gustaf Krakau hoiti kartanoa, omistivat Härkälän vuoteen 1747. Krakaun sisarukset olivat viimeiset Härkälän omistajat, jotka polveutuivat kartanon perustajasta, vanhasta Puotilan herra Anders Larsonista.
Seuraavan 30 vuoden aikana kartano vaihtoi omistajaa useaan kertaan, kunnes kapteeni Nils Burtz osti sen 1777. Hänen tyttärensä Lovisa avioitui laamanni Carl C. Gaddin kanssa. Gaddien aikana Härkälässä vietettiin suureellista elämää. Laamannilla oli apulaisinaan kanslisteja ja kirjureita, jotka asuivat kartanossa. Rouva Lovisalla oli talousmamselleja sekä kamarineitsyeitä, ja olipa talossa miespalvelijoitakin. Pojasta Carl P. E. Gaddista tuli Senaatin prokuraattori (nyk. oikeuskansleri) ja myöhemmin Viipurin hovioikeuden presidentti.
Härkälän kartanon nykyisen päärakennuksen, joka lienee kolmas, rakennutti kartanon silloinen omistaja kollegireistraattori Emil R. Gammal 1882. Seuraava omistaja oli agronomi Tobias Villebard Sainio. Hän teki tilalle paljon suuria uudistuksia ja päätyi lopulta konkurssiin 1902. Sen jälkeen Härkälä siirtyi Åvikin kartanon omistaja August Hagrenille ja puolisollensa Ebba Konsinille.
Valtio osti tilan 1905 ja jakoi sen 94 palstaan ja maatilaan. Someron kunta hankki pieneksi lohkotun kartanon rakennuksineen 1920-luvulla kunnalliskodiksi. Tilojen käydessä ahtaaksi jatkoi kunta 34 metriä pitkää päärakennusta 16 metrillä yhteensä 50 metriseksi ja rakennutti viereen uuden kulkutautisairaalan. Härkälä toimi kunnalliskotina lähes 60 vuotta.
Sen jälkeen Härkälän kartano päätyi apteekkari ja taiteilija Keijo Mäkelän suvulle. Heidän aikana kartanossa kävi taiteilijoita ja salit toimivat taidekeskuksena. Perheeseen kuuluneet taidemaalarit Jukka Mäkelä ja vaimonsa Marika Mäkelä käyttivät kartanon valoisia ja suuria saleja kesäateljeinaan. Jörn Donnerin elokuvaa Angelan sota filmattiin Härkälän päärakennuksessa 1980 luvulla. Pahasti kärsinyt kartano siirtyi Soili Suominen-Hurmeelle ja Raino Hurmeelle 2005.
***
Härkälän kartanon vanhimmat säilyneet rakennelmat ovat harvinaiset kaksiosaiset holvikellarit. Ne rakennettiin jo 1500-1600 -luvun vaihteessa kartanon ensimmäisen päärakennuksen alle. Nykyisin paikalla sijaitsee puutarhahuvila Oxwille. Holvikellarien korjaus- ja entisöintityöt toteutettiin yhteistyössä Museoviraston kanssa vuonna 2009. Härkälän kartano on suojelussa listattu paikallishistoriallisesti merkittäväksi kohteeksi.